Pikaruokien ruhtinas: pannukuha

Aatonaatonaatto, juuri ennen lumipyryn alkamista. Sain onnekkaasti ostettua Vellikellon parkkipaikalta lohta, harkitsin viimeistä siikafilettäkin, mutta jätin. Siika on erinomainen suolakala, siiansilakka.

Äidin puhelu tavoitti. "Olisi tuoretta rieskaa." Siis rekkajonojen ohi rajan pintaan. Saalis ei rajoittunut leipomuksiin. Isä tuli hämärän mukana mereltä, kuhan kanssa. Siinä sitä oli hyvä kiikkutuolissa odotella valmiita fileitä matkaan ja ällistellä, etteivät nykyään ihmiset osaa käsitellä tuoretta kalaa.

Kuhafile pakastuu nopeasti, sulaa samaten. Siitä saa helposti hyvää ruokaa. Parasta kuha on sellaisenaan pannulla paistettuna. Siis kastellaan munaan ja jauhoihin, joissa on suolaa ja pippureita ripaus. Paistolämpötila pitää olla korkea. Paistoaika lyhyt.

Kuhan rasvahappoja kehutaan. D-vitamiinia enemmän kuin lohessa. Mutta parasta on tietenkin satumainen maku.

Kalastaminen on kovaa työtä – ammattikalastajat sukupuuttoon kuoleva laji. Itse suosin aina kotimaista kalaa, jos vaihtoehtoja on. Kalan käsittelyn oppii nopeasti. Kala on ravintoarvoon verrattuna edullista. Jos kala tuntuu kalliilta, niin kannattaa jättää ruokakorista pois limut, oluet, karkit. Ja sitten, kun lähikaupassa kiroilee pienessä mielessään kiinalaisten pakastekalapakettien äärellä, voi kysyä, tätäkö tosiaan halusimme: lähikauppoja, joissa ei myydä lähiruokaa.

Kotikaljapäivän leipä

On joulukeittiön aika. Keittokirjojen selailua ja perheklassikoita. Tänään leivontakirjaa selaillessa silmä pysähtyi ruisleipäsivulle. Taikinajuuri... voi siitä on aikaa, kun viimeksi olen leipätaikinaa tehnyt, puutiinu ravistuneena aitassa. No, en nyt sentään intoutunut ruisleivän tekoon, mutta taikinajuuren laitoin muhimaan. Ylihuomenna, aatonaattona keitetään hapanvelliä (ks. Asko-enon kirjoittama hapanvelliohje).

Aamulla pullotin kotikaljan. Teen sen yleensä Tuoppi-uutteesta, 10 litraa vettä, 3 pussia uutetta ja 6 dl sokeria. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun unohdin ulkorapulle jäähtymään viemäni pullot jäätymään, 4 litraa siis vasta valmiina, kun toiset neljä ehtivät poksahtaa lasikaljamössöksi (arg ja siis ei ensimmäinen kerta ei). Pääsen siis uudellen kaljan tekoon. Ulkorappu ja 10 miinusastetta ovat kätevä ekologinen jäähdyttämö, jossa on omat riskinsä... kannattaa jättää korkit kiertämättä kiinni vastaisuudessa.

Kotikaljan teko houkuttelee aina leipomaan leipää, hyvää loppuputia ei raaski heittää pois. Sävellän putileivän. Tänään laitoin ensin juuren noin 1,5 litrasta haaleaa hiivaista kaljaa (jos laitan kaljan maltaista, maltaita mukaan). Spelttijauhoja pari desiä, desi kaurahiutaleita, puoli desiä auringonkukan siemeniä, hiivaleipäjauhoja ja vähän pullajauhoja (sitkon vuoksi), hiivapalasta se loppu 45 g, jota ei kulunut kaljan käyttämiseen. Juuren pitää olla sakeaa velliä. Teen näppituntumalla. Tässä vaiheessa ei vielä laiteta suolaa. Kansi päälle ja rauhassa puoli päivää muhintaa.

Iltapuolella taikinan tekoon, ensin suola ja sitten hiivaleipäjauhoilla pehmeä kädestä irtoava taikina, hyvä alustus ja kohotus. Kohonnut taikina alustetaan kunnolla ja leivotaan leiviksi, kohotetaan. Voitelin leivät siirappivedellä ja laitoin kaveriksi uuniin laakenassa astiassa kuumaa vettä. Paisto uunin alaosassa, 175 asteessa 45 minuuttia. Ja ai että tuli maukasta sekä rapeaa.

Kuvassa oleva leivinliina on jatkuvassa käytössä ollut jo ainakin 75 vuotta. Pellavaa. Mammani kasvatti itse pellavaa, mutta siitä en nyt ole ihan varma, onko tuo pyyhekangas omista kasvattamista kudottu. Ekoajattelevalle leipurille hyvä joululahjavinkki on pellavainen leivinliina, kestää vähintään kolme sukupolvea.

Aurinkoenergiaa lautasella kun taivas on harmaa

Tähän vuodenaikaan sisäisiä villapaitoja haetaan eri tavoin, säteilevästi ryyditetty perusruoka antaa osaltaan voimia harppoa yli kaamoksen. Suosittelen tietenkin myös vähintään viiden heijastimen varustamana ulkoliikuntaa, maisemahavaintoja täällä eilisiltana hölkätessä:

Pataan laitetaan aurinkoisia tykötarpeita. Porkkanainkiväärikastike, josta kiitos Basic cookindg -kirjalle. Poikkesin tietysti hitusen kirjan ohjeesta. Kaapistani katsastin, että kastikkeen valmistumisajan 20 min kanssa käy yksiin moni lisäke, valitsin hirssin, joka osoittautui todella maukkaaksi ja sopivaksi.

Porkkanakastike

valmista puoli desiä kasvislientä

pilko sipuli pikkukuutioiksi
raasta peukalonkokoinen inkivääripala
kuumenna pannu
laita kuumenneeseen pannuun yhdelle laidalle öljyä
lisää sipulikuution kuivaan pannuun ja inkivääriraaste öljyyn
vältä käristymistä, paahda

Porkkanat pannuun. Päälle 1 tl curry-jauhetta ja juustokuminaa.

Hämmennä ja kasvisliemi sekaan, lisää myös teelusikallinen hunajaa ja anna kiehua hiljakseen 20 minuuttia. Lisää lopuksi yhden appelsiinin puristettu mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Käy myös broilerin kastikkeena.