Paa pataan

Makumatkailu on hauskaa. Riittää, että menee keittiöön. Tänään piipahdin kukkakaalin kanssa Kreikassa. Kreikkalainen keittiö on, kuten matkaopas, Rena Salaman osuvasti nimetty kirja "Kreikkalainen keittiö" kertoo (Gummerrus, vuodelta x, ei kerrota... haa, vuodelta 2004 kertoi netti ), "pohjimmiltaan yksinkertainen – ruokalajit saattavat olla vaatimattomia, mutta ovat aina erinomaisesti maustettuja." Tämä sitruunainen kukkakaali on oiva makumatka yksinkertaiseen. Valmistuskin oli nopeaa ja vaivatonta. kukkakaali pienitään suupaloiksi. paistokasariin tai valurautakattilaan 6 rkl oliiviöljyä käännellään palasia kunnes hitusen ruskistuvat kuumaa vettä päälle sen verran, että lohkot miltei peittyvät suolaa maun mukaan kansi päälle ja miedolle lämmölle muhimaan n. 7 minuutiksi sillä välin vatkataan 2 munaa, yhden sitruunan mehu ja rkl maissitärkkelystä hyvin sekaisin vedetään kasari lieden reunalle ja käännellään neste hitaasti joukkoon annetaan kypsyä varovas

Kuvassa mukana myös kanaa. Joskus 10 vuotta sitten varustauduimme viettämään sadejuhannusta. Takapihalle oli askaroitu leikkimökki. Sen verannalta viriteltiin lähimäntyihin vanha suuri pressu, joka jäi sitten koko kesäksi avotelttakatokseksi. Minä raahasin kaikki löytyvät vanhat tiilet ja ladoin niistä grillintapaisen, joka palvelee virkaansa edelleen. Siihen saa ritilän ja muurikan. Malli on todella basic. Tiili lienee kuitenkin pihagrillin raaka-aineena mainio, se varaa lämpöä. Koska en muurannut grilliäni, se on kestänyt kaikki kymmenen vuoden säät ja takapihaelämän. Viime viikolla saapui pääkaupungista kaksi somevierasta kukkuraisten muovikassien kanssa. Herkut olivat kotoisin matkan varrelta, Jumalniemen Citymarketista. Vieraiden mukaan K-sarjan City-lihatiskeihin voi luottaa liikkuipa missä päin maata tahansa. Suuressa paketissa oli naudan niskaa eli entrecote-pihvejä. Niistä vierasparin grillimestari loihti esikypsennettyjen maissien kanssa taivaallisen grilliherkun. Yksi

Jälkikasvun pyynnöstä tulee oikein tarkka ohje siitä, miten tämä äiti tekee kesäsalaatin. Tämän tekemiseen menee hieman aikaa, mutta näpertely kannattaa. Maustuu jääkaappisäilytyksessä, jos sellaiseen yhtään jää. Ensin käydään lavalla hakemassa iso kulhollinen salaattilajitelmaa, nippu ruohosipulia, pieni sipuli varsineen ja tupsu persiljaa. Sitten laitetaan salaatinlehdet väljään kylmään veteen, valutetaan (lingotaan), ja kuivataan. Otetaan suuri salaattivati ja aloitetaan kastiketahnan valmistuksella. Tämä ohje on nyt pyynnöstä tosi tarkka. Säveltää voi tarpeiden ja maun mukaan. 0,5 dl pieneksi saksittua ruohosipulia 2 isoa valkosipulin kynttä puristettuna (hyvää tuoretta uuden sadon valkosipulia) 0,5 tl mustapippurirouhetta myllystä 0,5 tl Herbamarea (yrittisuolaa) 2 rkl balsamiviinietikkaa (basilikamaustettua jos on) 1 rkl basilikaöljyä 0,5 rkl mauste-etikkaa 2 rkl sitruunamehua 2 rkl oliiviöljyä 0,5 dl rypsiöljyä 1 karkeaksi raastettu porkkana pieni sipuli varsineen

Heinähellettä pitää. Oikein olan takaa. Ylikypsymäisillään tomaatteja. Jääkaapissa juustonjämiä, oliiveja, muutama anjoviksen kuve. Ikääntyviä munia. Pakastimessa viimeiset mustikat tuntuvat nekin jo vuoden vanhoilta. Leivonnaisiin, ennen kuin menevät ihan piloille. Kuumalla leipominen ei sen kummemmin keittiötä paahda, kun on jo valmiiksi vari. Focacciaa en ollut ennen tehnyt. Tuli mieleen, kun jääkaapista löytyi tyttären jäljiltä öljyfetapakkaus, josta oli juustot noukittu ja jätetty valkosipulinkynnet ja oliivit. Muuntelin netistä löytynyttä ohjetta himppusen. 3,5 dl kuumaa vettä (42°) pussi kuivahiivaa (pussin sanotaan vastaavan 30 g tuorehiivaa) 1 rkl sokeria 0,5 tl suolaa 0,5 dl öljyä jahoja (1 dl soijajauhoja + n. 3 dl vj) > hyvin löysää taikinaa Kuivahiivan käynnistykseen pitää olla kädenlämpöä kuumempi vesi. Vesi, hiiva, sokeri ja ripaus jauhoja sekoitetaan ja annetaan seisoa tovi. Suola joukkoon, alustus jauhoilla (kunnon vaivaaminen), öljyllä löysä taikina ölj