Se pieni sipulierityisjuttu

Lauantailounaalle oli odotettavissa syömämiehiä. Sipulikeittoa oli tehnyt mieli jo jonkin aikaa ja nyt tuli hyvä syy ryhtyä itkettävään askareeseen.

Sipulin käsittelyyn liittyy pieni temppu, joka toisinaan mainitaan sipuliruokien ohjeissa. Sipulin kuullottaminen aloitetaan kuivalla pannulla, ilman rasvaa. Paahdetaan sopivalla tulella, ei liian kovalla, mutta kuumalla. Kun sipulikuutiot ovat saaneet hieman väriä, pannuun lisätään vähäinen määrä öljyä.

Kuutioin vajaan kilon luomusipuleita. Paahdoin niitä kuivalla pannulla, kahdessa erässä. Käytin kumpaankin erään ruokalusikallisen oliiviöljyä. Toisen erän kanssa paahdoin vajaa 100 grammaan kuutioitua palvikinkkua. Paahdoin sipuleita kullankelaisiksi. Paahdetut sipulit ja kinkun siirsin lihaliemeen (noin 1,5 litraa vettä, 1 lihaliemikuutio) ja annoin muhia hiljaa.

Maustoin liemen huhmaressa jahamallani mausteseoksella. Seoksen sain ystävältäni Italian tuliaisina. Mausteseoksen tuoksuhurmasta vastasivat: rosmariini, oregano, salvia, basilika, valkosipuli, timjami, laakerinlehti, persilja, kataja ja fenkoli. Suolaa ei tässä reseptissä erikseen tarvita, sitä on palvikinkussa ja lihaliemessä. Keiton pinnalle Parmesania tai mustaa Emmentalia raasteena.

Lauantain eineellä muisteltiin sipulikeittoohjeita. Miten eräissäkin ohjeissa sipulia käristetään reippaassa voissa. Sillä keinoin tulee kuuma ja tuhti keitto, mutta tämä kevyt versio on yhtälailla lämmittävä jajokin taika tuossa kuivassa pannussa on. Sipulista tulee makeaa ja helposti sulavaa.

Kommentit

  1. Leenamaanantaina, lokakuuta 31, 2011

    Tulipa vesi kielelle, täytyypä tuota sipulikeittoa itsekin tehdä - se yleensä kuuluu syksyn resepteihin, nyt olen sen kokonaan unohtanut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä rucola-jättisaaliille?

Kuva
Rucola on tuoreehko tuttavuus suomalaisessa ruokapäydässä. Lars Johnssonin Vihreä keittiö (WSOY 1986, Pikkujättiläinen 752 sivua) ei tunne sitä lainkaan. Ruokakaupoissa on voinut jo jonkin aikaa tehdä tuttavuuttaa ruukkurucolan ja Ruotsista rahdatun leikkorucolan kanssa. Mutta mitäs sitten, kun kasvilavan kulmalla rucolametri puskee satoa? Pienimuotoinen mausteeksi käyttäminen ei riitä. Muistin talvelta ruokaohjelman, jossa vierailtiin vuoristokylässä Italiassa. Vanha paimenmummo keitti vadillisesta rucolaa maukkaan näköistä keittoa. Dixonin 500 parasta keittoa (Multikustannus 2005, pokkaripainos 1000 parasta keittoa kirjasta, ja ihan huippumainio kirja) sisältää rucolakeiton ohjeen. Kaikkia aineita ei löytynyt kaapista, joten sovelsin oman version: 1 iso punasipuli 10 litran kattilallinen huuhdottua rucolaa 2 rkl oliiviöljyä 2,5 dl vettä 150 g Koskenlaskijaa (ohjeessa oli kasvisliemikuutio mutta suosittelen jättämään pois) Silputtu sipuli kuullottaan ensin kuivalla pannulla
Lue lisää

Kasviskorma Jamie Oliverin tapaan

Kuva
Olen ehdottomasti Jamie Oliver -fani. Hänen keittiösäätönsä ovat melkein ainoita ruokaohjelmia, joita jaksan katsoa. Samat riimit toistuvat: Absolutely gorgeous! Hänen jutuissaan on monta asiaa kohdallaan: maku, selkeät ruuat, helpot ja silti hurjan hyvät reseptit, muuntelu ja pieni leikkimielisyys, vähän sellainen jammailun maku. Viime vuonna Suomessa julkaistusta Kätevä kokki Jamie löytyy paljon huokeita ruokia ja vinkkejä, kuinka tähteitä käytetään ja vältetään. Kasvisruokaosasto on saanut suuren lohkareen kirjasta. Sieltä poimin päivän herkun, kasviskorman. Pientä muuntelua omien ruokavarojen mukaan. Tärkeä ruoka-aine puuttui: kormatahna. En ole tutustunut enkä tiedä, mistä sitä saa. Googlaamalla löysin vinkin, jonka mukaan tein itse: oliiviöljyä kattilan pohjalle, 1 tl kurkumaa, 1 tl paprikajauhetta (laitoin myös vähän savupaprikaa), 1 tl jauhettua mustapippuria, 0,5 tl keltaista currya, 0,5 tl juustokuminaa ja 2 teelusikallista garam masalaa (intialainen mauste, sitä sattui
Lue lisää

Kotikaljan ylistys

Kuva
Mikä olisikaan parempi ruokajuoma pitoihin kuin kotikalja? Kesäpitojen ongelmana on lämpö ja tarjoomusten lämmönkesto. Kotikalja on verraton tässä suhteessa. Maito ja piimä, nuo suomalaiset perusjuomat, eivät kestä pitkää päivää (no piimä kyllä kestää). Niitä pitää laittaa tarjolle pienissä erissä ja siitä seuraa vahtimisen tarve. Alkoholilliset juomat eivät pilaannu herkästi, mutta eivät ole kaikkien suosikkeja ruokajuomana (varsinkaan autoilijoiden). Kotikaljassakin on hiukan alkoholia, mutta vain pikkiriikkisen. Se pikkiriikkinen pitää mm. pöpöt loitolla. Googlaamalla opin, että kotikalja on ikivanha keksintö . Meillä oli kaksoisjuhlat kuluneella viikolla. Laitoin kotikaljaa. Se on perhepiirissä ollut aina suosikkijuoma joulun aikaan. Lapsuusvuosien suloisin kotikaljamuisto on Hämeenkylän (äidin kodin eli Korpelan) heinätalkoista. Isoäidin kalja on kirpeää ja raikasta. Se oli pullotettu vanhan ajan limpsapulloihin, niihin posliinikorkkisiin (Virojoella oli ennen omaa aikaani lim
Lue lisää