Pettämätön Dixon tomaattien kanssa

Kesän suunnittelupäivät työkavereitten kanssa. Ruokaa, jossa muutama -ton-pääte. Käännyin takuuvarman Dixonin puoleen silläkin mielellä, että aloituslounaalle keitto, joka ei odottelusta säikähdä. Kauden ainekset suuri plussa. Ja mikäs sieltä löytyikään: intiaanien raikas tomaattikeitto.

Dixonin keitto-keittokirja on pullollaan erimaailman arkisia lempikeittoja. Niitä, joista on tykätty sukupolvesta toiseen ja niitä, jotka ovat edullisia sekä käteviä valmistaa.

Tämä toimii! Mikä parhainta, jos tätä tomaattikeittoa jää yli, se maistuu myös kylmänä. Tunnustan myös, etten itsekseni olisi keksinyt tällaista yhdistelmää. Vaikka yleensä tilliä ei lisätä heti alkuun keittoon ja vaikka yleensä omenoita ei laiteta keittoon, niin hippasen outoa ohjetta kannattaa totella noudattaa kirjaimellisesti. 4 hengen annos:

1 kg pilkottuja tomaatteja
1 vihreä (Granny Smith) omena kuorittuna ja pilkottuna
2 sipulia kuutioituna
1 rkl hienonnettuja mintun lehtiä
1 rkl hienonnettua tilliä
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1,5 l kasvis- tai kanalientä (Dixonin ehdottama 2 l on liikaa)

Kaikki pataan ja keitetään väliin hämmennellen 2-3 tuntia. Keitto vain paranee muhiessaan, joten tämä sopii vaikka evästämään epämääräisiin aikoihin saapuvia juhannusvieraira.

Laakerinlehdet pois kyydistä ja surrur-sauvasekoittimella (ei ollut sekoitinsauvoja intiaaneilla, retroillen toimii yhtä lailla siis ilman muussausta). Jos keitto jää kovin liruksi, voi maissijauholla säätää tuhdimmaksi.