Vanamon ja Kolmosen resepteillä jo vuodesta 1981

Millaisia ovat parhaat keittokirjat? Kannet irronneet, välissä reseptileikkeitä lehdistä ja jauhopussien kupeista, parhaat aukeamat sen näköisiä, ettei basiliskokammoiselle voine näyttää, sivuille kirjoiteltu muunnelmia resepteistä tai korjauksia ainemääriin.

Ja tietenkin parhaat keittokirjat aukeavat automaattisesti juuri siltä aukeamalta, jossa on suosikkiohje. Niinpä sitten saattaa käydä niin, että suosikkikeittokirjasta leipoo melkein 30 vuotta ja unohtaa selailla, että mistäs muita aarteita täällä olikaan.

Tänään ehdottomasti rakkain leipomiskirjani, Veijo Vanamon ja Jaakko Kolmosen Leivotaan yhdessä (Neuvontakotit, 1977) sattumoisin aukesi väärästä kohdasta ja ta-daa, makumuisto emäntäkoulusta herahti kielelle: kaura-homejuustotorttu. Se on niiiiiin hyvää.

2,5 dl kaurahiutaleita
0.5 dl vj
0,25 tl suolaa
1 rkl sokeria
75 g voita
0,5 dl maitoa

Täyte:
3 dl homejuustoraastetta
1 dl kermaa
1 muna

Kuivat aineet ja voi keskenään ryynimäiseksi, maito käännellään joukkoon, taputellaan vuuan pohjalle ja reunoihin (tortuissa kannattaa käyttää hyvin paistavia metallivuokia, irtopohjavuoka sopii hyvin tälle tortulle, jos epäilee täytteen vuotavan, voi laittaa alle jotain nesteen keräävää).Muruakaan ei ole enää jäljellä, kuvan ehdin sentään napata viimeisestä palasesta.

Yksi eniten leivottuja kyseisestä kirjasta on juustoteeleipä. Tässä ohje hiukka muunneltuna:

4,5 dl hiivaleipäjauhoja
(kun niitä ei sattunut olemaan, laitoin: 2,5 dl vj + 1 dl soijajauhoja + 0,5 dl ruissihtijauhoja + 0,5 dl perunamuussijauhoa, aina voi säveltää jauhojen suhteen, tämä kun kohotetaan leivinjauheella)
3 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 dl juustoraastetta (emmentalia, vähän parmesania)
0,5 dl ruokaöljyä (sulatettua voita)
2,5 dl piimää (maitoa)

Kuivat sekaisin, niihin käännellen nesteet. Taikina saa olla löysähköä. Taputellaan juustoraasteen kanssa pyöreäksi pannukakuksi pellille ja ristikoidaan taikinapyörällä. 225° noin 15 min.

Kun mainitsin aamupalalounaspöydässä reseptien alkukodin, emäntäkoulun oppikirjan, herätti kummastusta, että siis mikä koulu. Leipoessa mietiskelin ja pöydässäkin kertoilin, miten hyvä koulu elämää ajatellen ja valtaosin ilmiöpohjaista opiskelua kaikki tyynni. Hyödyllisin opinahjo, jota olen käynyt. Sellaiset lopetettiin. Harmi. Vastasi vähän naisten armeijaa, kyllä siellä Aspit ja Juurelat vääpeleistä kävivät, oli tupatarkastukset ja puntikselle hipsittiin, vaikka tiukkaa teki herätä kuudelta navettaan, kun oli neljältä rantauduttu punkkaan.