Kotikaljapäivän leipä
On joulukeittiön aika. Keittokirjojen selailua ja perheklassikoita. Tänään leivontakirjaa selaillessa silmä pysähtyi ruisleipäsivulle. Taikinajuuri... voi siitä on aikaa, kun viimeksi olen leipätaikinaa tehnyt, puutiinu ravistuneena aitassa. No, en nyt sentään intoutunut ruisleivän tekoon, mutta taikinajuuren laitoin muhimaan. Ylihuomenna, aatonaattona keitetään hapanvelliä (ks. Asko-enon kirjoittama hapanvelliohje).
Aamulla pullotin kotikaljan. Teen sen yleensä Tuoppi-uutteesta, 10 litraa vettä, 3 pussia uutetta ja 6 dl sokeria. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun unohdin ulkorapulle jäähtymään viemäni pullot jäätymään, 4 litraa siis vasta valmiina, kun toiset neljä ehtivät poksahtaa lasikaljamössöksi (arg ja siis ei ensimmäinen kerta ei). Pääsen siis uudellen kaljan tekoon. Ulkorappu ja 10 miinusastetta ovat kätevä ekologinen jäähdyttämö, jossa on omat riskinsä... kannattaa jättää korkit kiertämättä kiinni vastaisuudessa.
Kotikaljan teko houkuttelee aina leipomaan leipää, hyvää loppuputia ei raaski heittää pois. Sävellän putileivän. Tänään laitoin ensin juuren noin 1,5 litrasta haaleaa hiivaista kaljaa (jos laitan kaljan maltaista, maltaita mukaan). Spelttijauhoja pari desiä, desi kaurahiutaleita, puoli desiä auringonkukan siemeniä, hiivaleipäjauhoja ja vähän pullajauhoja (sitkon vuoksi), hiivapalasta se loppu 45 g, jota ei kulunut kaljan käyttämiseen. Juuren pitää olla sakeaa velliä. Teen näppituntumalla. Tässä vaiheessa ei vielä laiteta suolaa. Kansi päälle ja rauhassa puoli päivää muhintaa.
Iltapuolella taikinan tekoon, ensin suola ja sitten hiivaleipäjauhoilla pehmeä kädestä irtoava taikina, hyvä alustus ja kohotus. Kohonnut taikina alustetaan kunnolla ja leivotaan leiviksi, kohotetaan. Voitelin leivät siirappivedellä ja laitoin kaveriksi uuniin laakenassa astiassa kuumaa vettä. Paisto uunin alaosassa, 175 asteessa 45 minuuttia. Ja ai että tuli maukasta sekä rapeaa.
Kuvassa oleva leivinliina on jatkuvassa käytössä ollut jo ainakin 75 vuotta. Pellavaa. Mammani kasvatti itse pellavaa, mutta siitä en nyt ole ihan varma, onko tuo pyyhekangas omista kasvattamista kudottu. Ekoajattelevalle leipurille hyvä joululahjavinkki on pellavainen leivinliina, kestää vähintään kolme sukupolvea.
Aamulla pullotin kotikaljan. Teen sen yleensä Tuoppi-uutteesta, 10 litraa vettä, 3 pussia uutetta ja 6 dl sokeria. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun unohdin ulkorapulle jäähtymään viemäni pullot jäätymään, 4 litraa siis vasta valmiina, kun toiset neljä ehtivät poksahtaa lasikaljamössöksi (arg ja siis ei ensimmäinen kerta ei). Pääsen siis uudellen kaljan tekoon. Ulkorappu ja 10 miinusastetta ovat kätevä ekologinen jäähdyttämö, jossa on omat riskinsä... kannattaa jättää korkit kiertämättä kiinni vastaisuudessa.
Iltapuolella taikinan tekoon, ensin suola ja sitten hiivaleipäjauhoilla pehmeä kädestä irtoava taikina, hyvä alustus ja kohotus. Kohonnut taikina alustetaan kunnolla ja leivotaan leiviksi, kohotetaan. Voitelin leivät siirappivedellä ja laitoin kaveriksi uuniin laakenassa astiassa kuumaa vettä. Paisto uunin alaosassa, 175 asteessa 45 minuuttia. Ja ai että tuli maukasta sekä rapeaa.
Kuvassa oleva leivinliina on jatkuvassa käytössä ollut jo ainakin 75 vuotta. Pellavaa. Mammani kasvatti itse pellavaa, mutta siitä en nyt ole ihan varma, onko tuo pyyhekangas omista kasvattamista kudottu. Ekoajattelevalle leipurille hyvä joululahjavinkki on pellavainen leivinliina, kestää vähintään kolme sukupolvea.
Kommentit
Lähetä kommentti