Tattari aamiaispöytiin!
En jaksa innostua naistenlehdistä, joissa enimmäkseen meikataan, vaihdetaan vaatteita ja kaikin tavoin tehostetaan kulutusjuhlintaa ihmissuhteet mukaanlukien. Mutta yksi naistenlehti uppoaa, nimittäin Kunto Plus. Kun nykynaistenlehdissä ruokaosasto on kuihtunut (oi niitä vanhoja aarteita on reseptivihkoissa tallella kilokaupalla), Kunto Plussan keskeinen osa-alue on ravinto. Mikä itseäni viehättää, on se, että kyseisen lehden ruokaohjeissa on aina makua, estetiikkaa ja oikeita raaka-aineita. Toki ohjeista on siivottu raskaat eläinrasvat pois.
Äskettäin lehdessä oli juttua puuroista. Kaura kuuluu lemppareihini, mutta kaurapuuro on siinä mielessä hankalaa, että se pitää syödä heti valmistuttuaan. Usein puuhaillessa jäähtyminen jämäyttää nautinnon. Tosin olen kehitellyt korvaavan vaihtoehdon, eräänlaisen pirtelösmoothievariaation:
Mutta siis puuroasiaan. Lehtijutun innoittamana kävelin paikallisen isomman kaupan hiutalehyllylle ja mainiota, sieltähän löytyi lehdessä kehuttuja tattarihiutaleita. Voi että, miten hyvä puuro niistä tulee. Parasta vielä, että ovat luomuviljelijän pellolta (kirjoitan varmaan joskus luomusta, mutta nopea sivuhuomio tähän: luomun suuri idea on siinä, että pieneliöt tekevät traktorityöt ja korvaavat sähköllä ja öljyllä tuotetun typpilannoitteen). Harmillista oli se, että näiden tattarien pelto sijaitsi Hollannissa, tattarihan menestyisi myös Suomessa. Pitkään täällä myytävä tattari oli kotoisin Venäjän suunnalta.
Tattaria on aikoinaan Suomessa käytetty paljonkin, oma mammani keitti tattariryyneistä puuroa. Kun olin 80-luvulla kyläkaupassa töissä, tattari kuului selvästi vanhojen ihmisten ostoksiin. Nyt sen sopisi liittyä uudelleen ruokapäytään. On kertakaikkisen mainio eine.
Tattari ei ole oikeastaan vilja, ei myöskään heinä vaan omanlaisensa kaksisirkkainen, Wikipediassa hyvää perustietoa.
Tattarihiutaleista puuro hautuu nopeasti, siihen ei tarvitse lisätä lainkaan suolaa (suolattomaan tottuminen vie hetken, mutta kannattaa, se on tosi helppoa). Puuro keitetään veteen, 2 osaa vettä, 1 osa hiutaleita, annetaan hautua 10 minuuttia. Kyytipojaksi vaikka omena- tai luumusosetta. Puuro kestää lämmittämisen, mikä on tosi hyödyllistä.
Äskettäin lehdessä oli juttua puuroista. Kaura kuuluu lemppareihini, mutta kaurapuuro on siinä mielessä hankalaa, että se pitää syödä heti valmistuttuaan. Usein puuhaillessa jäähtyminen jämäyttää nautinnon. Tosin olen kehitellyt korvaavan vaihtoehdon, eräänlaisen pirtelösmoothievariaation:
piimäänopeasti valmis, kestää hyvänä hitaastikin nautiskellen.
jotain tuorepuristettua mehua (mustikka, tyrni, juuresmehu)
kuivattuja ja jauhettuja marjankuoria (näitä saa nykyään jopa Karhulan torilta)
kauralesettä
hämäläistä talkkunaa (jonka pääraaka-aine on kaura)
vehnänalkioita yms. mitä sattuu olemaan
pähkinöitä, siemeniä, marjoja, mitä sattuu olemaan
Tattaria on aikoinaan Suomessa käytetty paljonkin, oma mammani keitti tattariryyneistä puuroa. Kun olin 80-luvulla kyläkaupassa töissä, tattari kuului selvästi vanhojen ihmisten ostoksiin. Nyt sen sopisi liittyä uudelleen ruokapäytään. On kertakaikkisen mainio eine.
Tattari ei ole oikeastaan vilja, ei myöskään heinä vaan omanlaisensa kaksisirkkainen, Wikipediassa hyvää perustietoa.
Tattarihiutaleista puuro hautuu nopeasti, siihen ei tarvitse lisätä lainkaan suolaa (suolattomaan tottuminen vie hetken, mutta kannattaa, se on tosi helppoa). Puuro keitetään veteen, 2 osaa vettä, 1 osa hiutaleita, annetaan hautua 10 minuuttia. Kyytipojaksi vaikka omena- tai luumusosetta. Puuro kestää lämmittämisen, mikä on tosi hyödyllistä.
Kommentit
Lähetä kommentti