Paa pataan

Rucola on tuoreehko tuttavuus suomalaisessa ruokapäydässä. Lars Johnssonin Vihreä keittiö (WSOY 1986, Pikkujättiläinen 752 sivua) ei tunne sitä lainkaan. Ruokakaupoissa on voinut jo jonkin aikaa tehdä tuttavuuttaa ruukkurucolan ja Ruotsista rahdatun leikkorucolan kanssa. Mutta mitäs sitten, kun kasvilavan kulmalla rucolametri puskee satoa? Pienimuotoinen mausteeksi käyttäminen ei riitä. Muistin talvelta ruokaohjelman, jossa vierailtiin vuoristokylässä Italiassa. Vanha paimenmummo keitti vadillisesta rucolaa maukkaan näköistä keittoa. Dixonin 500 parasta keittoa (Multikustannus 2005, pokkaripainos 1000 parasta keittoa kirjasta, ja ihan huippumainio kirja) sisältää rucolakeiton ohjeen. Kaikkia aineita ei löytynyt kaapista, joten sovelsin oman version: 1 iso punasipuli 10 litran kattilallinen huuhdottua rucolaa 2 rkl oliiviöljyä 2,5 dl vettä 150 g Koskenlaskijaa (ohjeessa oli kasvisliemikuutio mutta suosittelen jättämään pois) Silputtu sipuli kuullottaan ensin kuivalla pannulla...

Pinaattirivi puskee pulskia lehtiä, minkä ehtii. Piti siis kehitellä seuraava versio pinaattijuttua, ettei mene maku eineestä. Emäntäkouluaikainen reseptivihko esiin. Muistui mieleen munakasrulla, sellainen munakkaan ja pannukakun välimuoto. Sieltähän se ohje löytyi, tosin täytteenä anjoviksia ja sipulia, mutta oimin päin kehitelty pinaattiversio menee näin: 6 munaa 1 dl vj 6 dl maitoa 0,5 tl suolaa Kääryleen pohja leivinpaperin päälle uunipellille 175°. Pohjataikina on ihan vetelää ja jos pelti ei ole tasainen, kannattaa käännellä paiston aikana ja kaapia taikinaa tyhjiksi jääviin kohtiin. Hyytyy oikein mainioksi. Täytteitä voi kehitellä, mutta tähän laitoin nyt siis tahnan, jossa oli pinaattia (ryöpättynä ja hakattuna), muussattua fetajuustoa ja tuorejuustoa. Rullataan kuin kääretorttu. Pinnalle juustoraastetta ja vielä kuorrutuksen ajaksi uuniin (200°).

Millaisia ovat parhaat keittokirjat? Kannet irronneet, välissä reseptileikkeitä lehdistä ja jauhopussien kupeista, parhaat aukeamat sen näköisiä, ettei basiliskokammoiselle voine näyttää, sivuille kirjoiteltu muunnelmia resepteistä tai korjauksia ainemääriin. Ja tietenkin parhaat keittokirjat aukeavat automaattisesti juuri siltä aukeamalta, jossa on suosikkiohje. Niinpä sitten saattaa käydä niin, että suosikkikeittokirjasta leipoo melkein 30 vuotta ja unohtaa selailla, että mistäs muita aarteita täällä olikaan. Tänään ehdottomasti rakkain leipomiskirjani, Veijo Vanamon ja Jaakko Kolmosen Leivotaan yhdessä (Neuvontakotit, 1977) sattumoisin aukesi väärästä kohdasta ja ta-daa, makumuisto emäntäkoulusta herahti kielelle: kaura-homejuustotorttu. Se on niiiiiin hyvää. 2,5 dl kaurahiutaleita 0.5 dl vj 0,25 tl suolaa 1 rkl sokeria 75 g voita 0,5 dl maitoa Täyte: 3 dl homejuustoraastetta 1 dl kermaa 1 muna Kuivat aineet ja voi keskenään ryynimäiseksi, maito käännellään joukkoo...

Prinsessahäitä juhlistettiin täällä uuden sadon pinaatilla. Fetapinaattipiiraasta tuli mehevä ja maukas. Toivon mukaan pinaattia puskee innokkaasti lisää. Se kasvaa lavassa muiden salaattitarpeiden ja yrttien kanssa. Pohja: 2,5 dl vehnäjauhoa 0,6 dl soijajauhoa 0,2 dl perunamuussijauhetta 1 tl paprikajauhetta 1 tl leivinjauhetta 200 g voita 0,5 dl kylmää vettä nypitään sekaisin, painellaan vuokaan ja paistetaan pohjaa 200° C kymmenen minuutin ajan. Täyte: 2 dl ryöpättyä ja hakattua pinaattia (iso kulhollinen tuoreita) pieni sipuli kuullotettuna (kuullota kuivalla pannulla) 200 g fetaa 2 munaa 150 grammaa tuorejuustoa (tai ranskankermaa tai smetanaa) 1 dl kermaviiliä 1 dl ruokajugurttia 0,5 dl parmesanraastetta 0,5 tl muskottipähkinää Pinnalle emmentalraastetta. Paistetaan 25 minuuttia. Kiertoilmassa lämpötila 175° C.