Paa pataan

Joskus tehdään salaatteja väriperiaatteella. Päätinpä lauantain myöhäislounaalle laittaa kirjolohen vihreän teeman mukaan, kun kaappiin kurkaten sellainen näytti sopivalta. Toin eilen kyläkaupasta fileen ja laitoin sen heti kevyeen suolaan, hienoa merisuolaa pintaan, ei mitään muuta. Tänään sitten ripottelin sitruunapippuria ja kuivattua ruohosipulia kalan pintaan molemmin puolin. Uunivuokaan pilkoin varsiselleriä ja fenkolia, tilliä varsineen, niiden päälle file nahkapuoli ylöspäin. Nahkan päälle ohuita siivuja limettiä, tillin varsia ja kevyesti murskattuja viherpippureita. Toiselle kupeelle lehtikaalia sillä ajatuksella, että kaalin ryppyiset lehdensivut kuivuvat rapeiksi. Toiselle kupeelle vihreää paprikaa siivuina. Sitten vielä kurpitsansiemeniä ja auringonkukan siemeniä, vähän soijakastiketta ja balsamicoa. Vuuan pohjalle loraus vettä ja pinnalle pikkuisen pirskotteluna avokadoöljyä. Uuniin 175° vartiksi, kevyesti folio päälle, ettei kasvisosasto kärvisty ja että haihtuva v...

Sarjassa maailman parhaita pikaruokia: kuhafileitä pakastimesta. Fileet kannattaa pakastaa laakeasti pussiin, jotta sulavat nopeasti. Kanttarellit valmiiksi kokoonpaistettuina, littana annospussi. Sulaminen ei vie pitkään. Tässä ohjeessa kalaa oli noin 400 g ja käsiteltyjä kanttarelleja 1 dl. Ryytimaalla sain vielä kyytipojaksi persiljaa, salviaa ja meiramia. Salviaa vain pari lehteä, meiramia tuplat enemmän ja persiljaa kourallinen. Huuhdotaan, pienitään ja laitetaan huhmareeseen. Mukaan muutama mustapippuri, sitruunapippuria ja suolaa. Hierotaan tahnaksi. Kaadetaan sekaan valkoista balsamikoa noin ruokalusikallinen ja saman verran rypsiöljyä. Sekoitetaan tasainen tahna ja hierotaan kalapaloille. Kalapalat ladotaan tiiviisti uunivuokaan, jota ei tarvitse voidella. Kanttarellit levitetään päälle. Uunivuoka kääritään tiukasti voipaperiin ja varmistetaan puuvillanarulla, että voipaperi pysyy hyvin päällä. Muitakin virityksiä voi käyttää. Tuikataan tosi kuumaan uuniin (250° C) varti...

Miten voikin elävänä palautua lapsuuden ruokapöytä makunystyröille, hajuaistiin. Matikkasoppaa. Veljen kanssa kisaa maksasta, kummalle tuli isompi pala. Keiton syöminen aloitetaan ruotojen perkaamisella, sitten liemi perunoineen ja sitä makua. Matikkasoppa on kalakeittojen aatelia. Kuljetin sunnuntai-iltana isän pyytämää ja valmiiksi käsittelemää, pakastettua pikkumatikkaa eilisen työreissun ajan illaksi opiskelukotiin. Pakkasin jäihin ja hyvin kesti kohmeessa. Maksa vain oli ehtinyt sulaa ja jätin sen sitten pois pelistä. Keitto-ohje on luontoretki- ja luontokokkauskirjasta Tuulenhuminaa – Elämyksiä luonnossa (Petri Hautala). Tillin sijaan laitoin kuivattua ruohosipulia, kun tilliä ei ollut. Muuten tismalleen ohjeen mukaan (tai no, maustepippurit vaihdoin mustapippureihin). Perunat luomu-Van Goghia, on just passeli tiivis ja maukas lajike tähän (Van Gogh näemmä luokitellaan jauhoisiin perunoihin, mutta nämä luomupotut, joita olen ostanut, eivät hajoa keitettäessä ja kestävät lämmi...

Aatonaatonaatto, juuri ennen lumipyryn alkamista. Sain onnekkaasti ostettua Vellikellon parkkipaikalta lohta, harkitsin viimeistä siikafilettäkin, mutta jätin. Siika on erinomainen suolakala, siiansilakka. Äidin puhelu tavoitti. "Olisi tuoretta rieskaa." Siis rekkajonojen ohi rajan pintaan. Saalis ei rajoittunut leipomuksiin. Isä tuli hämärän mukana mereltä, kuhan kanssa. Siinä sitä oli hyvä kiikkutuolissa odotella valmiita fileitä matkaan ja ällistellä, etteivät nykyään ihmiset osaa käsitellä tuoretta kalaa. Kuhafile pakastuu nopeasti, sulaa samaten. Siitä saa helposti hyvää ruokaa. Parasta kuha on sellaisenaan pannulla paistettuna. Siis kastellaan munaan ja jauhoihin, joissa on suolaa ja pippureita ripaus. Paistolämpötila pitää olla korkea. Paistoaika lyhyt. Kuhan rasvahappoja kehutaan. D-vitamiinia enemmän kuin lohessa. Mutta parasta on tietenkin satumainen maku. Kalastaminen on kovaa työtä – ammattikalastajat sukupuuttoon kuoleva laji. Itse suosin aina kotimaista ...