Paa pataan

Kevään työmatkalla poikkesin kirjakauppaan. Muista kaupoista en tykkää, mutta kirjakaupoissa on hauskaa nuuskia löytöjä. Alehyllystä osui käsiin tanskalainen modernisoitu pohjoismainen ruokavalio, Trina Hahnemannin terveellisen ja nautinnollisen ruuan keittokirja, jonka serkkuni oli suomentanut. Kotiutukseen. Aivan mainio opus. Pienellä säädöllä kokkailin eilen työkamujen avustuksella kaksi maistuvaa piirasta. Trinan keittokirjassa leivotaan vehnä-ruiskuoreen. Minä laittelin pelkkää vaaleaa gluteiinitonta jauhoa. Kirjan ohje oli väsätty vain purjolle. Versioin sen lisäksi myös parsakaalille. Hyvin pelitti. Voitelin vuuan ja jauhotuksen sijaan hömsöttelin sesaminsiemenillä. Ei kannata hämmentyä gluteiinittoman taikinan katkeilusta, sen saa mainiosti töpöteltyä vuokaan ja lopputulos ei ole mureneva. Siis näin resepti menee pienesti säätäen (maitotuotteet laktoosittomia, jauhot gluteiinittomia): 150 g jauhoja 1 tl suolaa 75 g voita tai öljyä 125 g rahkaa Jauho-suola-seokseen n

Kesän suunnittelupäivät työkavereitten kanssa. Ruokaa, jossa muutama -ton-pääte. Käännyin takuuvarman Dixonin puoleen silläkin mielellä, että aloituslounaalle keitto, joka ei odottelusta säikähdä. Kauden ainekset suuri plussa. Ja mikäs sieltä löytyikään: intiaanien raikas tomaattikeitto. Dixonin keitto-keittokirja on pullollaan erimaailman arkisia lempikeittoja. Niitä, joista on tykätty sukupolvesta toiseen ja niitä, jotka ovat edullisia sekä käteviä valmistaa. Tämä toimii! Mikä parhainta, jos tätä tomaattikeittoa jää yli, se maistuu myös kylmänä. Tunnustan myös, etten itsekseni olisi keksinyt tällaista yhdistelmää. Vaikka yleensä tilliä ei lisätä heti alkuun keittoon ja vaikka yleensä omenoita ei laiteta keittoon, niin hippasen outoa ohjetta kannattaa totella noudattaa kirjaimellisesti. 4 hengen annos: 1 kg pilkottuja tomaatteja 1 vihreä (Granny Smith) omena kuorittuna ja pilkottuna 2 sipulia kuutioituna 1 rkl hienonnettuja mintun lehtiä 1 rkl hienonnettua tilliä 2 laaker

Olen ehdottomasti Jamie Oliver -fani. Hänen keittiösäätönsä ovat melkein ainoita ruokaohjelmia, joita jaksan katsoa. Samat riimit toistuvat: Absolutely gorgeous! Hänen jutuissaan on monta asiaa kohdallaan: maku, selkeät ruuat, helpot ja silti hurjan hyvät reseptit, muuntelu ja pieni leikkimielisyys, vähän sellainen jammailun maku. Viime vuonna Suomessa julkaistusta Kätevä kokki Jamie löytyy paljon huokeita ruokia ja vinkkejä, kuinka tähteitä käytetään ja vältetään. Kasvisruokaosasto on saanut suuren lohkareen kirjasta. Sieltä poimin päivän herkun, kasviskorman. Pientä muuntelua omien ruokavarojen mukaan. Tärkeä ruoka-aine puuttui: kormatahna. En ole tutustunut enkä tiedä, mistä sitä saa. Googlaamalla löysin vinkin, jonka mukaan tein itse: oliiviöljyä kattilan pohjalle, 1 tl kurkumaa, 1 tl paprikajauhetta (laitoin myös vähän savupaprikaa), 1 tl jauhettua mustapippuria, 0,5 tl keltaista currya, 0,5 tl juustokuminaa ja 2 teelusikallista garam masalaa (intialainen mauste, sitä sattui

Joskus tehdään salaatteja väriperiaatteella. Päätinpä lauantain myöhäislounaalle laittaa kirjolohen vihreän teeman mukaan, kun kaappiin kurkaten sellainen näytti sopivalta. Toin eilen kyläkaupasta fileen ja laitoin sen heti kevyeen suolaan, hienoa merisuolaa pintaan, ei mitään muuta. Tänään sitten ripottelin sitruunapippuria ja kuivattua ruohosipulia kalan pintaan molemmin puolin. Uunivuokaan pilkoin varsiselleriä ja fenkolia, tilliä varsineen, niiden päälle file nahkapuoli ylöspäin. Nahkan päälle ohuita siivuja limettiä, tillin varsia ja kevyesti murskattuja viherpippureita. Toiselle kupeelle lehtikaalia sillä ajatuksella, että kaalin ryppyiset lehdensivut kuivuvat rapeiksi. Toiselle kupeelle vihreää paprikaa siivuina. Sitten vielä kurpitsansiemeniä ja auringonkukan siemeniä, vähän soijakastiketta ja balsamicoa. Vuuan pohjalle loraus vettä ja pinnalle pikkuisen pirskotteluna avokadoöljyä. Uuniin 175° vartiksi, kevyesti folio päälle, ettei kasvisosasto kärvisty ja että haihtuva v

Jääkaapissa sattui olemaan suuri ihana punainen paprika ja katkarapujen jämät. Googlasin hakusanoilla paprika, keitto, katkarapu ja löysin mainion paprikakeiton ohjeen , jota hieman muunnellen syntyi uusi suosikki. Tännekin säilöön. En ennen ole tällaista tehnyt. Sopii myös linjojaan vahtivalle. Vähän niitä, mitä välttää pitäisi, sopivasti sitä, mitä tulisi lautaselle laittaa. Ja tietenkin se tärkein, ihan älyttömän hyvää. Tällä ohjeella syntyy kaksi lounasannosta. Iso sipuli tai pari pientä kuutioiksi ja kasariin paahtumaan. Sipuli on parasta paahtaa aluksi kuivalla pannulla, mutta pinnoitettujen kasareitten kanssa on hyvä olla tilkkanen öljyä. Käytin macadamiaöljyä, joka kestää hyvin kuumentamista. Vaikka se on kallista, tilkkanen riittää ja riittoisaa on. Jokainen tekee makunsa mukaan tässä suhteessa. Pari kolme litistettyä valkosipulin kynttä perään, jahka sipuli on aikansa pyörinyt yksinään. Hetken kuluttua paprikapalaset. Laitoin mukaan myös nahistuneen tomaatin. Vähän

Riisi on perinteinen kanan ja broilerin kaveri. Riisin ongelma on vähäinen ravintoarvo. Kaapin kätköistä tuli vastaan Torino-täysjyväohra . Paketin kupeessa innostettiin korvaamaan riisi ohralla. Höyryttämätön ohra vaatii pitkän keittoajan, mutta tämä kotimainen tuote on esikypsytetty ja litistetty, keittoaika vain 8 min. Etuna on kotimaisuus ja hyvät kuidut. Marinoin maustamattomat broilerfileet netistä löytyneellä verrattomalla ohjeella: oliiviöljyyn puserrettua valkosipulia, mustapippuria, sitruunapippuria, basilikaa, sitruunan raastettua kuorta hippunen, sitruunamehua (tyyliin puolikkaan sitruunan mehu desiin öljyä), suolaa. Marinoidaan huoneenlämmössä 30 minuuttia. Valmiit marinadit ovat kestämättömiä ja niillä lihatuotteen hintaakin kasvatetaan, vaikka kilohinta näyttää edulliselta (pitää osata vähän laskea ja lukea tuoteselostetta). En halunnut paistaa pannulla broilereita, joten valmistin ohralisäkkseen puolikypsäksi, kas näin: Ensin kattilan pohjalle vähän öljyä (käyti