Paa pataan

Tämä talvi on hellinyt sienestäjiä. Joulukuulle saakka on saattanut hakea tuoreita metsän antimia. Itselläni vilkas syksy, sieniretket jääneet minimiin. Mutta onneksi vielä näin pakkasten paukkuessa pääsee sienestämään hyvin varustellun kaupan hyllyiltä kotimaisia siitakkeita. Pikkuiseen opiskelukotiini hankin viime talvena pikkuisen munakaspannun. Selailin tuotenimen mukaan Googlen kuvahakua ja löysinkin nopsaan pannun tiedot. sitä saa edelleen Anttilan Kodin ykkönen -tavarataloista. On nimittäin todella lämpimästi suositeltava pannu. Siinä onnistuu yhden tai kahden munan tai munakkaan paistaminen mahtavan hyvin. Kuumenee nopeasti, paistaa ihanteellisesti. Pannu on Risolin Saporella-mallia. Siitakemunakas on yksinkertainen: pieni sipuli pieniksi kuutioiksi iso kourallinen siitaketta (tai muuta sientä) pieniksi lisätään kuumennetulle kuivalle pannulle, paahdetaan hetki lisätään pieni nokare voita ja paahdetaan sekoitellen toinen hetki rikotaan kaksi munaa lasiin ja vatkataan...

Sarjassa maailman parhaita pikaruokia: kuhafileitä pakastimesta. Fileet kannattaa pakastaa laakeasti pussiin, jotta sulavat nopeasti. Kanttarellit valmiiksi kokoonpaistettuina, littana annospussi. Sulaminen ei vie pitkään. Tässä ohjeessa kalaa oli noin 400 g ja käsiteltyjä kanttarelleja 1 dl. Ryytimaalla sain vielä kyytipojaksi persiljaa, salviaa ja meiramia. Salviaa vain pari lehteä, meiramia tuplat enemmän ja persiljaa kourallinen. Huuhdotaan, pienitään ja laitetaan huhmareeseen. Mukaan muutama mustapippuri, sitruunapippuria ja suolaa. Hierotaan tahnaksi. Kaadetaan sekaan valkoista balsamikoa noin ruokalusikallinen ja saman verran rypsiöljyä. Sekoitetaan tasainen tahna ja hierotaan kalapaloille. Kalapalat ladotaan tiiviisti uunivuokaan, jota ei tarvitse voidella. Kanttarellit levitetään päälle. Uunivuoka kääritään tiukasti voipaperiin ja varmistetaan puuvillanarulla, että voipaperi pysyy hyvin päällä. Muitakin virityksiä voi käyttää. Tuikataan tosi kuumaan uuniin (250° C) varti...

Voi harmi, ettei tuoksuja saa säilöttyä ja liitettyä tähän mukaan. Tänään teki mieli jotain pientä suolaista tuoretta teen kanssa. Katselin kaappejani, valikoima rajattu, ei munia, ei maitoa, ei muuta kuin luomuvehnäjauhoja jauho-osastolla. Mutta sitten jännittäviä lisäeväksi: kuivattuja suppilovahveroita, tuoretta rucolaa ja kovaa lampaanmaitojuustoa. Siispä sämpyläsarvet: 0,5 l vettä rkl hunajaa 50 g hiivaa 2 tl suolaa 4 rkl jauhettua kuivattua suppilovahveroa 0,5 dl rypsiöljyä n. 8 dl luomuvehnäjauhoja 0,75 dl juustoraastetta Taikina alustetaan, kunnes irtoaa käsistä, ei liian kovaksi. Kohotetaan kaksinkertaiseksi. Kaulitaan kuten korvapuustit, leikataan kolmioiksi, laitetaan täytteeksi silputtua rucolaa ja juustoraastetta, käännetään sarviksi. Kohotetaan pellillä. Sivellään vedellä, paistetaan 225° kauniin värisiksi (vie 10-15 minuuttia). Lisäsin taikinaan jauhettua sientä siksi, ettei minulla ollut kokojyväjauhoja eikä mitään hiutaleita. Mortteli oli vielä löytymättä,...