Paa pataan

Pehmelö (smoothie) on mainio ennakkolääke stressaaviin typäiviin. Samaan lasiin kaikki aivoja ja suolistoa ruokkivat luonnonaineet. En usko pilleripurkkeihin, patsi tietenkin kalanmaksaöljyyn, joka sekin on luonnontuote. En ole varsinaisesti aamuihmisiä, mutta tämä resepti takaa ainakin minulla virkistävän aamunavauksen. Olen aiemminkin laittanut samasta aiheesta reseptin, jossa marjarouheet olivat pääroolissa . Vihreä pehmelö: peruskaavaan banaani, puolikas avocado (toinen puolikas jääkaappiin kivineen odottamaan seuraavaa aamua, kivi estää kuoppaa tummumasta), pähkinöitä, vihreitä salaattitapeita. Nesteeksi sitruuna, vettä. Reseptiin sopivat myös hyvin piimä, rasvaton maito ja rahka. Tässä kuvassa tämän aamun tarpeet (nämä kun ovat käden ulottuvilla tehosekoittimen lähellä, on nopea koota). Kaikki vihreät salaattitarpeet raakoina, huuhtelu riittää myös nokkosille, tämän vuoden ajan eliksiirille (talvella kuivattuna). Kuvassa: isolla lautasella pähkinöitä: parapähkinä (yksi ...

Aamiaisia on montaa tyylilajia. Tässä blogissa kertoilin muutamia vuosia sitten omasta aamiaisestani . Silloin jo aamiaiseeni kuului erikoinen piimäjuoma, jonka ohjeen olen itse kehitellyt enkä vastaavaa missään nähnyt. Lähes jokaiseen aamuuni kuuluu myös muna tai munakas, toisinaan ruisleipää ja aina iso kannullinen teetä, vähintään yksi teekupponen hunajalla ja sirtuunalla terästetty. Ja tietenkin myös ruokalusikallinen Möllerin kalanmaksaöljyä. En tiedä aamiaisseokseni terveysvaikutuksista, mutta mikään flunssa ei ole työkiireen painamana talvena iskenyt, vaikka potilaita ja toipilaita on pyörinyt ympärillä. Sekoitukseen vaihteleva koostumus näitä: vaihtelen eri piimälaatuja, korkeaan lasiin 3/4 piimää 0,5 dl tuoremehua, vaihtelen mehuja, kotimaisia laadukkaita, enimmäkseen kylmäpuristettua tyrnimehua teen ison purkin lesesekoitusta aamiaisia varten, nyt sekoitukseen kuuluu kauralesettä, tattarilesettä sekä paahdettua ja rouhittua pellavansiementä sitten montaa erilaista...

Lapsuudesta jäi muutamia ruokiin liittyviä hokemia tiiviisti mieleen. Ensimmäinen sopii nykykarppaajillekin tunnuslaulun alkusanoiksi: "Puhdasta, valkoista, tappaavaa." Nettihaku paljasti, mistä peräisin eli vuonna -73 suomeksi käännetty sokerin tuhoisuudesta kertova John Yudkin kirja. Toinen mieliinpainunut hokema oli munamainoskampanjan herkullinen: "Munalla töihin." Munista tulee mieleen omien lasteni lapsuusvuosikymmen 90-luku. Keskimmäinen kysyi muutaman vuoden ikäisenä syntymäpäivillä: "Onk tää nyt sitä kolestrolikakkua?" Sokerisesta vielä yksi välipalamuisto kouluajoilta. Hyppytunnilla mentiin koulukaverin kotiin tekemään välipalaa. Vatkattiin munia vaahdoksi ja laitettiin sekaan sokeria ja kaakaota. Sitten syötiin tyytyväisenä vaahto, nam. Mistä juolahti vielä mieleen varhemman lapsuuden herkku eli paksu viipale pullaa, siihen voita reippaasti ja sokeria niin paljon kuin tarttui kiinni. Maiskis. Lapsena sain jatkuvasti kuulla, millainen riuku o...

Tämä talvi on hellinyt sienestäjiä. Joulukuulle saakka on saattanut hakea tuoreita metsän antimia. Itselläni vilkas syksy, sieniretket jääneet minimiin. Mutta onneksi vielä näin pakkasten paukkuessa pääsee sienestämään hyvin varustellun kaupan hyllyiltä kotimaisia siitakkeita. Pikkuiseen opiskelukotiini hankin viime talvena pikkuisen munakaspannun. Selailin tuotenimen mukaan Googlen kuvahakua ja löysinkin nopsaan pannun tiedot. sitä saa edelleen Anttilan Kodin ykkönen -tavarataloista. On nimittäin todella lämpimästi suositeltava pannu. Siinä onnistuu yhden tai kahden munan tai munakkaan paistaminen mahtavan hyvin. Kuumenee nopeasti, paistaa ihanteellisesti. Pannu on Risolin Saporella-mallia. Siitakemunakas on yksinkertainen: pieni sipuli pieniksi kuutioiksi iso kourallinen siitaketta (tai muuta sientä) pieniksi lisätään kuumennetulle kuivalle pannulle, paahdetaan hetki lisätään pieni nokare voita ja paahdetaan sekoitellen toinen hetki rikotaan kaksi munaa lasiin ja vatkataan...

Aloitan aamuni pannaan julistetuilla elintarpeilla: hunajaa, öljyjä, munia, silliä... Mieleen jäi aikaa sitten soimaan ystävän toteamus, ettei voi hunajaa käyttää, kun se ei sovi painon vartiointiin. Ja mikä vartionti onkaan julkisuudesa ollut rasvojen kanssa. Kevyt sitä kevyt tätä. Tunnustan, että kierrän kaukaa kaikki kevytuotteet. Liikaa teollista prosessointia. Jokaisella on oma makunsa ja mieltymyksensä. Tämä on henkilökohtaista, mutta ajattelinpa nyt esitellä ihan virikkeeksi. Paljon hitaasti sulavaa ja paljon erilaisia öljyjä varsinkin aivosolujeni iloksi. Lähes jokainen aamuni alkaa piimä-siemen-pähkinä-marjarouhejutulla. Joskus mukana myös eri viljojen leseitä, talkkunaa, mehua (tyrniä, mustikkaa tai karpaloa). Valmiita myslejä en käytä. Jokaiseen aamuuni kuuluu myös jokin öljy, kalanmaksaöljy mukaan lukien. Tämän aamun piimäjuttu syntyi näin: Gefilus-piimää, ruokalusikallinen hampunsiemenöljyä, suunilleen puoli ruokalusikallista jokaista näistä: hampunsiemenrouhett...