Paa pataan

Viime viikkoisille 50-vuotispäiville valmistin viemisiksi Arvo Ylpön voimajuomaa. Ruokalusikallinen päivässä ja eikös tällä seuraavat viisikymmentä suju. Voimajuoman ohje löytyi Iltalehdestä joitain aikoja sitten. Eli: vatkaa kolme kananmunaa kevyesti lisää joukkoon kolmen sitruunan mehu seisota juomaseosta jääkaapissa kolme päivää siivilöi juoma ja lisää sekaan2,5 desiä konjakkia mausta juoma vielä 250 grammalla hunajaa ennen nauttimista Munan ravinteista löytyi mielenkiintoista tietoa edelliseen bloggaukseen liittyen, kun yritin vilkaista, onko Munalla töihin -mainoskampanjasta löydössä historiatietoutta. Eipä ollut nopsasti. Sitä vastoin mielenkiintoinen Veteraaniurheilijan bloggaus , jossa kerrotaan mm. koliinista , jota munan keltuaisessa on erityisen paljon ja joka on tärkeä solujen rakennusaine.

Lapsuudesta jäi muutamia ruokiin liittyviä hokemia tiiviisti mieleen. Ensimmäinen sopii nykykarppaajillekin tunnuslaulun alkusanoiksi: "Puhdasta, valkoista, tappaavaa." Nettihaku paljasti, mistä peräisin eli vuonna -73 suomeksi käännetty sokerin tuhoisuudesta kertova John Yudkin kirja. Toinen mieliinpainunut hokema oli munamainoskampanjan herkullinen: "Munalla töihin." Munista tulee mieleen omien lasteni lapsuusvuosikymmen 90-luku. Keskimmäinen kysyi muutaman vuoden ikäisenä syntymäpäivillä: "Onk tää nyt sitä kolestrolikakkua?" Sokerisesta vielä yksi välipalamuisto kouluajoilta. Hyppytunnilla mentiin koulukaverin kotiin tekemään välipalaa. Vatkattiin munia vaahdoksi ja laitettiin sekaan sokeria ja kaakaota. Sitten syötiin tyytyväisenä vaahto, nam. Mistä juolahti vielä mieleen varhemman lapsuuden herkku eli paksu viipale pullaa, siihen voita reippaasti ja sokeria niin paljon kuin tarttui kiinni. Maiskis. Lapsena sain jatkuvasti kuulla, millainen riuku o...

Tämä talvi on hellinyt sienestäjiä. Joulukuulle saakka on saattanut hakea tuoreita metsän antimia. Itselläni vilkas syksy, sieniretket jääneet minimiin. Mutta onneksi vielä näin pakkasten paukkuessa pääsee sienestämään hyvin varustellun kaupan hyllyiltä kotimaisia siitakkeita. Pikkuiseen opiskelukotiini hankin viime talvena pikkuisen munakaspannun. Selailin tuotenimen mukaan Googlen kuvahakua ja löysinkin nopsaan pannun tiedot. sitä saa edelleen Anttilan Kodin ykkönen -tavarataloista. On nimittäin todella lämpimästi suositeltava pannu. Siinä onnistuu yhden tai kahden munan tai munakkaan paistaminen mahtavan hyvin. Kuumenee nopeasti, paistaa ihanteellisesti. Pannu on Risolin Saporella-mallia. Siitakemunakas on yksinkertainen: pieni sipuli pieniksi kuutioiksi iso kourallinen siitaketta (tai muuta sientä) pieniksi lisätään kuumennetulle kuivalle pannulle, paahdetaan hetki lisätään pieni nokare voita ja paahdetaan sekoitellen toinen hetki rikotaan kaksi munaa lasiin ja vatkataan...

Pinaattirivi puskee pulskia lehtiä, minkä ehtii. Piti siis kehitellä seuraava versio pinaattijuttua, ettei mene maku eineestä. Emäntäkouluaikainen reseptivihko esiin. Muistui mieleen munakasrulla, sellainen munakkaan ja pannukakun välimuoto. Sieltähän se ohje löytyi, tosin täytteenä anjoviksia ja sipulia, mutta oimin päin kehitelty pinaattiversio menee näin: 6 munaa 1 dl vj 6 dl maitoa 0,5 tl suolaa Kääryleen pohja leivinpaperin päälle uunipellille 175°. Pohjataikina on ihan vetelää ja jos pelti ei ole tasainen, kannattaa käännellä paiston aikana ja kaapia taikinaa tyhjiksi jääviin kohtiin. Hyytyy oikein mainioksi. Täytteitä voi kehitellä, mutta tähän laitoin nyt siis tahnan, jossa oli pinaattia (ryöpättynä ja hakattuna), muussattua fetajuustoa ja tuorejuustoa. Rullataan kuin kääretorttu. Pinnalle juustoraastetta ja vielä kuorrutuksen ajaksi uuniin (200°).

Aloitan aamuni pannaan julistetuilla elintarpeilla: hunajaa, öljyjä, munia, silliä... Mieleen jäi aikaa sitten soimaan ystävän toteamus, ettei voi hunajaa käyttää, kun se ei sovi painon vartiointiin. Ja mikä vartionti onkaan julkisuudesa ollut rasvojen kanssa. Kevyt sitä kevyt tätä. Tunnustan, että kierrän kaukaa kaikki kevytuotteet. Liikaa teollista prosessointia. Jokaisella on oma makunsa ja mieltymyksensä. Tämä on henkilökohtaista, mutta ajattelinpa nyt esitellä ihan virikkeeksi. Paljon hitaasti sulavaa ja paljon erilaisia öljyjä varsinkin aivosolujeni iloksi. Lähes jokainen aamuni alkaa piimä-siemen-pähkinä-marjarouhejutulla. Joskus mukana myös eri viljojen leseitä, talkkunaa, mehua (tyrniä, mustikkaa tai karpaloa). Valmiita myslejä en käytä. Jokaiseen aamuuni kuuluu myös jokin öljy, kalanmaksaöljy mukaan lukien. Tämän aamun piimäjuttu syntyi näin: Gefilus-piimää, ruokalusikallinen hampunsiemenöljyä, suunilleen puoli ruokalusikallista jokaista näistä: hampunsiemenrouhett...