Paa pataan

Kevään työmatkalla poikkesin kirjakauppaan. Muista kaupoista en tykkää, mutta kirjakaupoissa on hauskaa nuuskia löytöjä. Alehyllystä osui käsiin tanskalainen modernisoitu pohjoismainen ruokavalio, Trina Hahnemannin terveellisen ja nautinnollisen ruuan keittokirja, jonka serkkuni oli suomentanut. Kotiutukseen. Aivan mainio opus. Pienellä säädöllä kokkailin eilen työkamujen avustuksella kaksi maistuvaa piirasta. Trinan keittokirjassa leivotaan vehnä-ruiskuoreen. Minä laittelin pelkkää vaaleaa gluteiinitonta jauhoa. Kirjan ohje oli väsätty vain purjolle. Versioin sen lisäksi myös parsakaalille. Hyvin pelitti. Voitelin vuuan ja jauhotuksen sijaan hömsöttelin sesaminsiemenillä. Ei kannata hämmentyä gluteiinittoman taikinan katkeilusta, sen saa mainiosti töpöteltyä vuokaan ja lopputulos ei ole mureneva. Siis näin resepti menee pienesti säätäen (maitotuotteet laktoosittomia, jauhot gluteiinittomia): 150 g jauhoja 1 tl suolaa 75 g voita tai öljyä 125 g rahkaa Jauho-suola-seokseen n

Kesän suunnittelupäivät työkavereitten kanssa. Ruokaa, jossa muutama -ton-pääte. Käännyin takuuvarman Dixonin puoleen silläkin mielellä, että aloituslounaalle keitto, joka ei odottelusta säikähdä. Kauden ainekset suuri plussa. Ja mikäs sieltä löytyikään: intiaanien raikas tomaattikeitto. Dixonin keitto-keittokirja on pullollaan erimaailman arkisia lempikeittoja. Niitä, joista on tykätty sukupolvesta toiseen ja niitä, jotka ovat edullisia sekä käteviä valmistaa. Tämä toimii! Mikä parhainta, jos tätä tomaattikeittoa jää yli, se maistuu myös kylmänä. Tunnustan myös, etten itsekseni olisi keksinyt tällaista yhdistelmää. Vaikka yleensä tilliä ei lisätä heti alkuun keittoon ja vaikka yleensä omenoita ei laiteta keittoon, niin hippasen outoa ohjetta kannattaa totella noudattaa kirjaimellisesti. 4 hengen annos: 1 kg pilkottuja tomaatteja 1 vihreä (Granny Smith) omena kuorittuna ja pilkottuna 2 sipulia kuutioituna 1 rkl hienonnettuja mintun lehtiä 1 rkl hienonnettua tilliä 2 laaker