Paa pataan

Voi harmi, ettei tuoksuja saa säilöttyä ja liitettyä tähän mukaan. Tänään teki mieli jotain pientä suolaista tuoretta teen kanssa. Katselin kaappejani, valikoima rajattu, ei munia, ei maitoa, ei muuta kuin luomuvehnäjauhoja jauho-osastolla. Mutta sitten jännittäviä lisäeväksi: kuivattuja suppilovahveroita, tuoretta rucolaa ja kovaa lampaanmaitojuustoa. Siispä sämpyläsarvet: 0,5 l vettä rkl hunajaa 50 g hiivaa 2 tl suolaa 4 rkl jauhettua kuivattua suppilovahveroa 0,5 dl rypsiöljyä n. 8 dl luomuvehnäjauhoja 0,75 dl juustoraastetta Taikina alustetaan, kunnes irtoaa käsistä, ei liian kovaksi. Kohotetaan kaksinkertaiseksi. Kaulitaan kuten korvapuustit, leikataan kolmioiksi, laitetaan täytteeksi silputtua rucolaa ja juustoraastetta, käännetään sarviksi. Kohotetaan pellillä. Sivellään vedellä, paistetaan 225° kauniin värisiksi (vie 10-15 minuuttia). Lisäsin taikinaan jauhettua sientä siksi, ettei minulla ollut kokojyväjauhoja eikä mitään hiutaleita. Mortteli oli vielä löytymättä,...

Rucola on tuoreehko tuttavuus suomalaisessa ruokapäydässä. Lars Johnssonin Vihreä keittiö (WSOY 1986, Pikkujättiläinen 752 sivua) ei tunne sitä lainkaan. Ruokakaupoissa on voinut jo jonkin aikaa tehdä tuttavuuttaa ruukkurucolan ja Ruotsista rahdatun leikkorucolan kanssa. Mutta mitäs sitten, kun kasvilavan kulmalla rucolametri puskee satoa? Pienimuotoinen mausteeksi käyttäminen ei riitä. Muistin talvelta ruokaohjelman, jossa vierailtiin vuoristokylässä Italiassa. Vanha paimenmummo keitti vadillisesta rucolaa maukkaan näköistä keittoa. Dixonin 500 parasta keittoa (Multikustannus 2005, pokkaripainos 1000 parasta keittoa kirjasta, ja ihan huippumainio kirja) sisältää rucolakeiton ohjeen. Kaikkia aineita ei löytynyt kaapista, joten sovelsin oman version: 1 iso punasipuli 10 litran kattilallinen huuhdottua rucolaa 2 rkl oliiviöljyä 2,5 dl vettä 150 g Koskenlaskijaa (ohjeessa oli kasvisliemikuutio mutta suosittelen jättämään pois) Silputtu sipuli kuullottaan ensin kuivalla pannulla...