Paa pataan

Päivä taittui, nälkä kasvoi. Valkosipulia oli yllin kyllin. Keitto. Netin puoleen käännyin. Samettisia soseutettuja kermaan hukutettuja oli tarjolla, taatusti hyvää, mutta nyt ei tehnyt mieli kermaa, voita eikä juustoa (eilisillan suklaa syntilistalla). Soveltaen paria ohjetta syntyi maukas, ravitseva ja kevyt valkosipulikeitto. Kas näin: Halkaise kaksi kokonaista isoa kuorimatonta valkosipulia (tai 3-4 pienempää) puoliksi ja kääri folioon. Anna paahtua puoli tuntia 200° C. Kuori pehmenneet sisukset pannulle, hitusen sokeria ja yksi pilkottu sipuli mukaan. Ei siis rasvaa tässä vaiheessa. Paahda niin, että sipulit saavat kultaisen sävyn. Lisää hiukkasen oliiviöljyä, sen verran, etteivät sipulit tarti pannuun. Paahda hetki. Lisää pieniksi pilkotut kuivatut perunat (2 isoa perunaa). Kääntele tovi niin, että perunasuikaleetkin kuumentuvat ja saavat hitusen väriä (ei mitään käristystä). Lisää vettä niin, että juurekset peittyvät. Anna kiehua hetki. Lisää mukaan kanalientä (kuutio...

Heinähellettä pitää. Oikein olan takaa. Ylikypsymäisillään tomaatteja. Jääkaapissa juustonjämiä, oliiveja, muutama anjoviksen kuve. Ikääntyviä munia. Pakastimessa viimeiset mustikat tuntuvat nekin jo vuoden vanhoilta. Leivonnaisiin, ennen kuin menevät ihan piloille. Kuumalla leipominen ei sen kummemmin keittiötä paahda, kun on jo valmiiksi vari. Focacciaa en ollut ennen tehnyt. Tuli mieleen, kun jääkaapista löytyi tyttären jäljiltä öljyfetapakkaus, josta oli juustot noukittu ja jätetty valkosipulinkynnet ja oliivit. Muuntelin netistä löytynyttä ohjetta himppusen. 3,5 dl kuumaa vettä (42°) pussi kuivahiivaa (pussin sanotaan vastaavan 30 g tuorehiivaa) 1 rkl sokeria 0,5 tl suolaa 0,5 dl öljyä jahoja (1 dl soijajauhoja + n. 3 dl vj) > hyvin löysää taikinaa Kuivahiivan käynnistykseen pitää olla kädenlämpöä kuumempi vesi. Vesi, hiiva, sokeri ja ripaus jauhoja sekoitetaan ja annetaan seisoa tovi. Suola joukkoon, alustus jauhoilla (kunnon vaivaaminen), öljyllä löysä taikina ölj...