Paa pataan

Ensimmäiseksi viittaus Saku Tuomisen kirjaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, sivu 123. Ei tomaattia ja pastaa minestroneen. Keitto voi koostua kasviksista ja olla vihreä: kauden kasviksia, hyvä laatu etusijalla. Aloitetaan freesaamalla sipuli, valkosipuli, chili – valinnan mukaan. Toisekseen viittaus Jamie Oliverin kirjaan Jamien italialainen keittiö, minestrone-ohje s. 82. Ei pastaa, vaan risottoriisiä, joka imee liemen makuja. Hävikkiruuassa juuresten pieni nahistuneisuus ei pilaa lopputulosta. Keräilin kaapista molempiin edellä mainittuihin lähteisiin sovitellen oman sävellykseni. Ainekset lisätään keittoon niin, että mikään ei kiehu muussiksi. Arborio-riisi saa ensin paahtua kattilan pohjalla sipulin, chilin ja kovien juuresten kanssa öljytilkassa pari minuuttia. Sitten liemi joukkoon ja 15 minuuttia hiljaa poreillen. Loput ainekset joukkoon kypsymisjärjestyksessä. Tikuiksi viipaloidut perunat kypsyvät muutamassa hetkessä. Niiden pitää jäädä napakoiksi. Näistä tarpeista k...

Lapsuuskodissani oli Kotiruoka ja mammalla astetta vanhempi Keittotaito. Keittokirjat kiehtoivat minua pientä. Onnea oli saada koulusta kotitalouskirja ja syvennystä Tapiolan emäntäkoulun oppikirjoista. Nuoruusvuosilta saakka keittokirjat ovat olleet kirjaharrastukseni ytimessä. Nauraen muistan Salzburgin kirjakaupan myyjän neuvovan opastuksen minulle kaksikymppiselle, että ihanko vakavissasi tämän tosi kalliin keittokirjan olet ostamassa. Ihan olin ja kaunis kirja-aarre se salzburgilaisten paikallisherkkujen kirja on edelleen keittokirjahyllyssäni vihreine nahkaselkineen. Pitkästä aikaa oli tilaisuus viime viikonloppuna piipahtaa kirjamessuilla. Käteen osui keittiössä, puutarhassa, ruokakaupoilla ja ruokapöydän äärellä tuumaileva kirja, joka ei ehkä ole keittokirja, vaikka onkin. Se on kirja, joka kertoo hyvästä elämästä, vaikka kertookin, ettei ole mikään hyvän elämän kirja. Ja ah, Eeva Kilpeäkin siteerataan. Viisas kirja. Viisas siksi, että vaikka kirjan sivuilla on opastuksia, ...

Kesän suunnittelupäivät työkavereitten kanssa. Ruokaa, jossa muutama -ton-pääte. Käännyin takuuvarman Dixonin puoleen silläkin mielellä, että aloituslounaalle keitto, joka ei odottelusta säikähdä. Kauden ainekset suuri plussa. Ja mikäs sieltä löytyikään: intiaanien raikas tomaattikeitto. Dixonin keitto-keittokirja on pullollaan erimaailman arkisia lempikeittoja. Niitä, joista on tykätty sukupolvesta toiseen ja niitä, jotka ovat edullisia sekä käteviä valmistaa. Tämä toimii! Mikä parhainta, jos tätä tomaattikeittoa jää yli, se maistuu myös kylmänä. Tunnustan myös, etten itsekseni olisi keksinyt tällaista yhdistelmää. Vaikka yleensä tilliä ei lisätä heti alkuun keittoon ja vaikka yleensä omenoita ei laiteta keittoon, niin hippasen outoa ohjetta kannattaa totella noudattaa kirjaimellisesti. 4 hengen annos: 1 kg pilkottuja tomaatteja 1 vihreä (Granny Smith) omena kuorittuna ja pilkottuna 2 sipulia kuutioituna 1 rkl hienonnettuja mintun lehtiä 1 rkl hienonnettua tilliä 2 laaker...

Olen ehdottomasti Jamie Oliver -fani. Hänen keittiösäätönsä ovat melkein ainoita ruokaohjelmia, joita jaksan katsoa. Samat riimit toistuvat: Absolutely gorgeous! Hänen jutuissaan on monta asiaa kohdallaan: maku, selkeät ruuat, helpot ja silti hurjan hyvät reseptit, muuntelu ja pieni leikkimielisyys, vähän sellainen jammailun maku. Viime vuonna Suomessa julkaistusta Kätevä kokki Jamie löytyy paljon huokeita ruokia ja vinkkejä, kuinka tähteitä käytetään ja vältetään. Kasvisruokaosasto on saanut suuren lohkareen kirjasta. Sieltä poimin päivän herkun, kasviskorman. Pientä muuntelua omien ruokavarojen mukaan. Tärkeä ruoka-aine puuttui: kormatahna. En ole tutustunut enkä tiedä, mistä sitä saa. Googlaamalla löysin vinkin, jonka mukaan tein itse: oliiviöljyä kattilan pohjalle, 1 tl kurkumaa, 1 tl paprikajauhetta (laitoin myös vähän savupaprikaa), 1 tl jauhettua mustapippuria, 0,5 tl keltaista currya, 0,5 tl juustokuminaa ja 2 teelusikallista garam masalaa (intialainen mauste, sitä sattui...

Porkkanakeitto tuo tuttu saa uusia sävyjä Dixonin mainion reseptin ja pienen oman lisäyksen ryydittämänä. Keltaista, oranssia, punaista. Lämpimien värien ja kuumien makujen voimistusta ulkoilupäivän päätteeksi. Vesikattila (vajaa litra vettä) ja valurautapannu tulille. Pannulle kaksi karkeasti pilkottua punasipulia paahtumaan, tovin jälkeen loraus rypsiöljyä ja kaveriksi pannulle 5 lyttyyn painettua valkosipulinkynttä ja yksi viipaloitu punainen chili. Annetaan pehmetä, ei käristystä. Neljä isoa porkkanaa kuutioiksi, iso tai kaksi pientä perunaa ja kolme tomaattia lohkoiksi. Kiehuvaan veteen pari ruokalusikallista kanafondia ja kaikki vihannekset ja juurekset. Haudutellaan 45 minuuttia. Soseutetaan sauvasekoittimella. Sekaan nippu hienoksi hakattua punabasilikaa ja puoli desiä sirtuunamehua. Purkki ranskankermaa ja puoli teelusikallista tabascoa. Annetaan vielä hissukseen hautua vartin verran.

Nykyajan kanaakanaa... Sain naistenpäivänä kolme naista vieraaksi opiskelukämppääni. Tehtiin ruokamatka Kolumbiaan, oppaana jälleen mainio Dixonin keittopokkari, jota on tullut jo aiemmin kehuttua . Dixonin keittokirjan parhaus on siinä, että keitot ovat ympäri maailmaa koottua arkiruokaa ja arkiruoka on aina toimivaa, maukasta ja helppoa valmistaa. Kanakeitto valmistui tietenkin broilerista, kun ei nykyään helposti saa kanaa mistään. Osaavatkohan nuoremmat ihmiset enää kokonaista kanaa käsitellä? Otinpa siis maustamattomia broilerin rintapaloja. Niissä oli sentään luuta mukana. Laitoin ensimmäiseen keittovaiheeseen luut ja nahkat mukaan antamaan liemelle makua. Ohjeessa on jännää kehotus lisätä erilaisia perunoita. Perunat keitetään myös hyvin kypsiksi. Kannattaa totella ohjetta. Itse laitoin Pitoa, Puikulaa ja van Goghia. Maissintähkinä käytin minimaisseja pakkauksen. Jos käytät kokonaisia esikypsennettyjä maisseja, muista pilkkoa varovasti ja mieluiten hyvillä välineillä (lih...

Miten voikin elävänä palautua lapsuuden ruokapöytä makunystyröille, hajuaistiin. Matikkasoppaa. Veljen kanssa kisaa maksasta, kummalle tuli isompi pala. Keiton syöminen aloitetaan ruotojen perkaamisella, sitten liemi perunoineen ja sitä makua. Matikkasoppa on kalakeittojen aatelia. Kuljetin sunnuntai-iltana isän pyytämää ja valmiiksi käsittelemää, pakastettua pikkumatikkaa eilisen työreissun ajan illaksi opiskelukotiin. Pakkasin jäihin ja hyvin kesti kohmeessa. Maksa vain oli ehtinyt sulaa ja jätin sen sitten pois pelistä. Keitto-ohje on luontoretki- ja luontokokkauskirjasta Tuulenhuminaa – Elämyksiä luonnossa (Petri Hautala). Tillin sijaan laitoin kuivattua ruohosipulia, kun tilliä ei ollut. Muuten tismalleen ohjeen mukaan (tai no, maustepippurit vaihdoin mustapippureihin). Perunat luomu-Van Goghia, on just passeli tiivis ja maukas lajike tähän (Van Gogh näemmä luokitellaan jauhoisiin perunoihin, mutta nämä luomupotut, joita olen ostanut, eivät hajoa keitettäessä ja kestävät lämmi...

Roderick Dixonin keittokirjapokkari 500 parasta keittoa on pitkään ollut suosikkioppaani nopaisiin ja maukkaisiin ruokahetkiin. Pokkari on lyhennetty painos kirjasta 1000 parasta keittoa. Samalta tekijältä on näemmä myös julkaistu mm. Afrikkalainen keittokija ja kustantajan sivuilla kerrotaan, että keittokirjailija Dixon "on kotoisin Englannista. Hän on asunut pitkään paitsi Suomessa niin myös Afrikassa." Jääkaapissa puolen kilon pussi luomuporkkanoita houkutteli porkkanakeitolle. Niinpä nappasin Dixonin käteeni, P niin kuin porkkana: brasilialainen porkkanakeitto. Ja pitihän sitä tietenkin vähän muunnella sillä, mitä kaapista löytyi. Alkuperisestä ohjeesta saa alkukeitoksi sopivan ohuen keiton. Oma muunnelmani on pääruuaksi käypä. kuori ja viipaloi sentin palasiksi puoli kiloa porkkanoita 1 pieni sipuli ja 2 shalottisipulia kuutioituna kuivaan pannuun paahtumaan käännellään hetki, samalla kuori 3-6 valkosipulin kynttä loraus oliiviöljyä pannuun, valkosipulit mukaan...

Rucola on tuoreehko tuttavuus suomalaisessa ruokapäydässä. Lars Johnssonin Vihreä keittiö (WSOY 1986, Pikkujättiläinen 752 sivua) ei tunne sitä lainkaan. Ruokakaupoissa on voinut jo jonkin aikaa tehdä tuttavuuttaa ruukkurucolan ja Ruotsista rahdatun leikkorucolan kanssa. Mutta mitäs sitten, kun kasvilavan kulmalla rucolametri puskee satoa? Pienimuotoinen mausteeksi käyttäminen ei riitä. Muistin talvelta ruokaohjelman, jossa vierailtiin vuoristokylässä Italiassa. Vanha paimenmummo keitti vadillisesta rucolaa maukkaan näköistä keittoa. Dixonin 500 parasta keittoa (Multikustannus 2005, pokkaripainos 1000 parasta keittoa kirjasta, ja ihan huippumainio kirja) sisältää rucolakeiton ohjeen. Kaikkia aineita ei löytynyt kaapista, joten sovelsin oman version: 1 iso punasipuli 10 litran kattilallinen huuhdottua rucolaa 2 rkl oliiviöljyä 2,5 dl vettä 150 g Koskenlaskijaa (ohjeessa oli kasvisliemikuutio mutta suosittelen jättämään pois) Silputtu sipuli kuullottaan ensin kuivalla pannulla...

Millaisia ovat parhaat keittokirjat? Kannet irronneet, välissä reseptileikkeitä lehdistä ja jauhopussien kupeista, parhaat aukeamat sen näköisiä, ettei basiliskokammoiselle voine näyttää, sivuille kirjoiteltu muunnelmia resepteistä tai korjauksia ainemääriin. Ja tietenkin parhaat keittokirjat aukeavat automaattisesti juuri siltä aukeamalta, jossa on suosikkiohje. Niinpä sitten saattaa käydä niin, että suosikkikeittokirjasta leipoo melkein 30 vuotta ja unohtaa selailla, että mistäs muita aarteita täällä olikaan. Tänään ehdottomasti rakkain leipomiskirjani, Veijo Vanamon ja Jaakko Kolmosen Leivotaan yhdessä (Neuvontakotit, 1977) sattumoisin aukesi väärästä kohdasta ja ta-daa, makumuisto emäntäkoulusta herahti kielelle: kaura-homejuustotorttu. Se on niiiiiin hyvää. 2,5 dl kaurahiutaleita 0.5 dl vj 0,25 tl suolaa 1 rkl sokeria 75 g voita 0,5 dl maitoa Täyte: 3 dl homejuustoraastetta 1 dl kermaa 1 muna Kuivat aineet ja voi keskenään ryynimäiseksi, maito käännellään joukkoo...

Joku joskus kysyi, että miksi ihmeessä sinulla on noin monta keittokirjaa, eihän noita kaikkia reseptejä ehdi ikinä tekemään. No ei tietenkään. Minähän luen välillä iltalukemiseksi keittokirjoja, luen niitä, kuten runokirjoja. Nautin makumatkoista kirjan sivuja pitkin. Matkamuistoiksi on tarttunut useita keittokirjoja. Ruokakulttuuri onkulttuurin vanhimpia kerroksia. Kai myös elämä alkutuotannon äärellä, viljapeltojen, metsien ja kalavesien äärellä, yhdistää läheisesti ruokakulttuuriin. Jännittävää, miten eri puolilla maailmaa saadaan hyvinkin yksinkertaisista ruoka-aineista esiin aina vain uusia makuja.