Perusasioita, joiden kanssa voi viettää koko elämän

Lapsuuskodissani oli Kotiruoka ja mammalla astetta vanhempi Keittotaito. Keittokirjat kiehtoivat minua pientä. Onnea oli saada koulusta kotitalouskirja ja syvennystä Tapiolan emäntäkoulun oppikirjoista. Nuoruusvuosilta saakka keittokirjat ovat olleet kirjaharrastukseni ytimessä. Nauraen muistan Salzburgin kirjakaupan myyjän neuvovan opastuksen minulle kaksikymppiselle, että ihanko vakavissasi tämän tosi kalliin keittokirjan olet ostamassa. Ihan olin ja kaunis kirja-aarre se salzburgilaisten paikallisherkkujen kirja on edelleen keittokirjahyllyssäni vihreine nahkaselkineen.

Pitkästä aikaa oli tilaisuus viime viikonloppuna piipahtaa kirjamessuilla. Käteen osui keittiössä, puutarhassa, ruokakaupoilla ja ruokapöydän äärellä tuumaileva kirja, joka ei ehkä ole keittokirja, vaikka onkin. Se on kirja, joka kertoo hyvästä elämästä, vaikka kertookin, ettei ole mikään hyvän elämän kirja. Ja ah, Eeva Kilpeäkin siteerataan.

Viisas kirja. Viisas siksi, että vaikka kirjan sivuilla on opastuksia, opetuksia, ehdottomia valintoja, niin kaikki on sanoitettu lempeydellä. Tätä kohti, erehtyen ja harhailut sallittu. Oikeastaan koko kirja on kertomus oppimisesta. Tai omaksi itseksi tulemisesta. Jos minulla olisi tilaisuus tavata Carl Gustav Jung, veisin tämän kirjan hänelle lahjaksi. No, ehkä mukaan pitäisi ladata suomen kielen taito.

Ihailen myös suutareita, jotka eivät pysy lestissään. Koska olen itse sellainen. Mikä se lesti nyt sitten on. Yhtä elämää tämä elämä. Lukekaa hyvät ihmiset! Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Vähemmän, parempaa, satokauden mukaan, itse tehden. Pienellä oppimisvaivalla löytää konstit, joilla kiireisinkään työpäivä tai perhearjen hulina ei haittaa sitä, että hyvää ruokaa voi laittaa perusraaka-aineista itse.