Paa pataan

Voi harmi, ettei tuoksuja saa säilöttyä ja liitettyä tähän mukaan. Tänään teki mieli jotain pientä suolaista tuoretta teen kanssa. Katselin kaappejani, valikoima rajattu, ei munia, ei maitoa, ei muuta kuin luomuvehnäjauhoja jauho-osastolla. Mutta sitten jännittäviä lisäeväksi: kuivattuja suppilovahveroita, tuoretta rucolaa ja kovaa lampaanmaitojuustoa. Siispä sämpyläsarvet: 0,5 l vettä rkl hunajaa 50 g hiivaa 2 tl suolaa 4 rkl jauhettua kuivattua suppilovahveroa 0,5 dl rypsiöljyä n. 8 dl luomuvehnäjauhoja 0,75 dl juustoraastetta Taikina alustetaan, kunnes irtoaa käsistä, ei liian kovaksi. Kohotetaan kaksinkertaiseksi. Kaulitaan kuten korvapuustit, leikataan kolmioiksi, laitetaan täytteeksi silputtua rucolaa ja juustoraastetta, käännetään sarviksi. Kohotetaan pellillä. Sivellään vedellä, paistetaan 225° kauniin värisiksi (vie 10-15 minuuttia). Lisäsin taikinaan jauhettua sientä siksi, ettei minulla ollut kokojyväjauhoja eikä mitään hiutaleita. Mortteli oli vielä löytymättä,...

Aloitinpa sitten Portugalista Tampereen opiskelukodin makumatkailun. Muuttokuormaan pääsi kassillinen lämpimien maitten keittokirjoja ja maan mainio Dixonin soppakirja. Kaivoin esiin S niin kuin sipuli. Ja heti heitin hyvästit kermaiselle ja raskaalle ravintoloista tutulle sipulikeitolle. Iltapäivälenkillä kassi täyteen hyviä luomusipuleita ja pari muuta tarviketta. Kas näin menee portugalilaisen sipulikeiton ohje Roderick Dixonin tapaan suunilleen: puolisen kiloa perunoita pilkottuna vettä reilusti (punnitsin perunat kädellä, mittasin veden silmällä) pitkä loraus oliiviöljyä 50 g viipaloitua chorizo-makkaraa kuumennetaan ja annetaan kiehua 10 min Sipuleita kolmen ison keltasipulin verran: omani olivat pieniä ja ihanan napakoita luomusipileita, laitoin mukaan yhden tavallisen salottisipuli ja yhden banaanimallisen salottisipulin. Sipulit pieniksi kuutioiksi, ei tarvitse jauhaa tuusannuuskaksi. Sitten tärkeä jippo: sipulit paahdetaan kuivalla pannulla, siis ilman rasv...

Ulkona ei näytä mitenkään houkuttelevalta, joutsenetkin joutuivat viimein nousukiitoon kohti etelää. Päivä ei juuri valkene, muutama sentti lunta, muutama aste pakkasta ja tuulenviimaa. Juuri tällaisia hetkiä varten kylmästä kaivetaan padallinen punajuuria. Punajuurikeitolla on ihmeellinen vaikutus. Se saa mielen ja kehon lämpenemään, ihan kuin valokin kajastaisi jostain, vaikkei tiedä, mistä. Keitto on helppo kuin mikä, suurin vaiva on kuoria raa'at punajuuret. Haudutuksen aikana kannattaa uhmata ulkokelejä turkishaalarin ja pilkkisaappaiden varustamana. Näin siis syntyy takuuvarma punajuurikeitto: raasta monitoimikoneen karkealla terällä monta sipulia ja laita kattilaan ilman rasvaa tai vettä paahtumaan raasta kattilallinen punajuuria karkealla terällä, laitoin tänään mukaan myös yhden palsternakan, kun sopivasti odotteli keittoon pääsyä kun sipuli on paahtunut, lorauta hieman öljyä ja pehmitä sipulia (tämän käsittelyn jälkeen sipuli on suloisen makeaa ja sulautuu keittoon...

Klassikkoelokuva mielessä. Nämä esittelee myös Jari Keräsen ja Timo Malmin kirja Valkokankaan herkkuja (Otava 2006). Netistä nappasin Los Angelesissa ja Helsingissä asuvien ystävien Essu ja lusikka -blogista esittelemät kolme herkullista reseptiä , joista viimeistä hieman muunsin kaappieni tilanteen mukaan (piimää olisi ollut, mutta arvelin, että vähärasvainen ei ole kyllin maukas). Siis näin: Vihreitä tomaatteja puolen sentin siivuiksi. Vehnäjauhoja ensimmäiseen leivityskuppiin. Seuraavaan muna, pari teelusikallista ranskankermaa ja loraus maustamatonta jugurtti. Kolmanteen kuppiin vehnäjauhoja, korppujauhoja, suolaa ja pippuria. Leivitetään edellä mainitussa järjestyksessä ja paistetaan kuumassa rasvassa. Käytin valurautaista parilapannua. Syödään heti. Ja maailma on hetken aikaa erityisen autuas. Ulkonäkö ei ehkä ole erityinen, maku on. Vihreistä tomaateista saa myös mainiota marmeladia.

Jokaiseen aamuuni kuuluu teelusikallinen hunajaa. Yleensä teessä. Mutta eilen tuli tehtyä lämmin aamiaissalaatti, johon kuvittelin heti hieman hapokkaan, aavistuksen makean kastikkeen. Tein hunajaisen salaatinkastikkeen yksinkertaisesti sekoittamalla: - lusikallinen hunajaa (mikrossa juoksevaksi), - loraus sitruunalla maustettua oliiviöljyä ja - liraus hunaja-omena-viinietikkaa. Tätä kastiketta ei valella reippain ottein. Pieni määrä riittää. Makukohotus.

Makumatkailu on hauskaa. Riittää, että menee keittiöön. Tänään piipahdin kukkakaalin kanssa Kreikassa. Kreikkalainen keittiö on, kuten matkaopas, Rena Salaman osuvasti nimetty kirja "Kreikkalainen keittiö" kertoo (Gummerrus, vuodelta x, ei kerrota... haa, vuodelta 2004 kertoi netti ), "pohjimmiltaan yksinkertainen – ruokalajit saattavat olla vaatimattomia, mutta ovat aina erinomaisesti maustettuja." Tämä sitruunainen kukkakaali on oiva makumatka yksinkertaiseen. Valmistuskin oli nopeaa ja vaivatonta. kukkakaali pienitään suupaloiksi. paistokasariin tai valurautakattilaan 6 rkl oliiviöljyä käännellään palasia kunnes hitusen ruskistuvat kuumaa vettä päälle sen verran, että lohkot miltei peittyvät suolaa maun mukaan kansi päälle ja miedolle lämmölle muhimaan n. 7 minuutiksi sillä välin vatkataan 2 munaa, yhden sitruunan mehu ja rkl maissitärkkelystä hyvin sekaisin vedetään kasari lieden reunalle ja käännellään neste hitaasti joukkoon annetaan kypsyä varovas...

Kuvassa mukana myös kanaa. Joskus 10 vuotta sitten varustauduimme viettämään sadejuhannusta. Takapihalle oli askaroitu leikkimökki. Sen verannalta viriteltiin lähimäntyihin vanha suuri pressu, joka jäi sitten koko kesäksi avotelttakatokseksi. Minä raahasin kaikki löytyvät vanhat tiilet ja ladoin niistä grillintapaisen, joka palvelee virkaansa edelleen. Siihen saa ritilän ja muurikan. Malli on todella basic. Tiili lienee kuitenkin pihagrillin raaka-aineena mainio, se varaa lämpöä. Koska en muurannut grilliäni, se on kestänyt kaikki kymmenen vuoden säät ja takapihaelämän. Viime viikolla saapui pääkaupungista kaksi somevierasta kukkuraisten muovikassien kanssa. Herkut olivat kotoisin matkan varrelta, Jumalniemen Citymarketista. Vieraiden mukaan K-sarjan City-lihatiskeihin voi luottaa liikkuipa missä päin maata tahansa. Suuressa paketissa oli naudan niskaa eli entrecote-pihvejä. Niistä vierasparin grillimestari loihti esikypsennettyjen maissien kanssa taivaallisen grilliherkun. Yksi...